Olen ollut sattuneista syistä hieman epäaktiivinen, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. (Toivottavasti se ei ole vastaantuleva juna.) No kuitenkin: synttärit, joulut ja muut on nyt juhlittu ja lähes arkeen palattu. Aikaansaannokset olivat kovin vähäiset loppuvuodesta, mutta jotain kuitenkin.

Julitan huppuhuivista tuli tällainen, ja se on ollut kovassa käytössä.


Lisäksi olen neulonut yhden kaulahuivin (Himalaya?) -silkkilangasta, aloitellut tunikaa Rose Mohairista ja harjoitellut kirjovirkkausta. Silkkilanka ei ollut mielestäni erityisen kivaa neulottavaa. Se oli hirvittävän kierteistä, ja aina neulottuani kaksi metriä lankaa piti riiputtaa työtä, että kierteet purkautuisivat. Tietenkin välillä ne purkautuivat liikaa ja lanka katkesi. En usko, että sitä lankaa tulee enempää käytettyä.

Kirjovirkkaus on ollut sinänsä hauska kokemus. Ensinnäkään en aiemmin ole osannut virkata kunnolla, mihin osasyynä on vasenkätisyys. Toiseksi, kirjovirkkaus on vielä oudompi juttu kuin tavallinen. Olen pitkään haaveillut korsnäsinpaidasta, mutta se on tuntunut em. syistä täysin mahdottomalta haasteelta minun taidoilleni. Lainasin kirjan kirjovirkkauksesta, ja ajattelin kokeilla pienellä pussukalla. Jostain kumman syystä kaikki loksahti paikoilleen, ja homma alkoikin sujua! Ehkä sittenkin jonain päivänä aloitan korsnäsinpaidan, mutta ensin on saatava muutama UFO valmiiksi.

Tänään olin kudonta-asemalla äitini kanssa ja aloitin monivärisen toimikassidoksisen villahuovan kutomisen. Sain sitä kutakuinkin 80 cm aikaiseksi. Ensin kudoin mattosukkulalla, johon kyllä mahtuu paljon lankaa, mutta jolla kutominen on kovin hidasta, kun lankaa pitää purkaa joka heiton jälkeen. Vaihdettuani rullasukkulaan alkoi työ edistyä ihan toiseen malliin. Tietenkin siinä joutuu lankaa jatkamaan useammin, mutta mukavammalta tuntui sillä tavoin silti. Parissa päivässä pitäisi saada siis huopa valmiiksi, ja ehkä kudon lisäksi poppanan saunaan laudeliinaksi.