Niin siinä aina käy: saan neuleen lähes valmiiksi ja into loppuu siihen.  Ponchopusersosta puuttuu  edelleen hapsut, ja samoin toisesta valmiista pochosta. Kaivelin arkistosta ikuisuusprojektin eli norjalaisneuleen. Miehusta on ollut valmis ties kuinka kauan, ja olen jämähtänyt hihoihin. Aloitin ne sukkapuikoilla, mutta päätin vaihtaakin kahden pyöröpuikon tekniikkaan. Toisessa hihassa on kuitenkin  virhe, joka pitäisi ensin korjata, joten siellä marinoituu korinpohjalla edelleen. Ärsyttää, kun ei saa aikaiseksi.

Kas kummaa, ihan sama on käynyt tuolle Enigmasta tekemälleni puserolle. Hihoihin sain hätäisesti luotua silmukat, kunnes mielenkiintoisempi asia - blogin päivittäminen -  vei mielenkiinnon. Mies valittaa, että olen rakennellut hänelle lanka-ansoja. Noita keskeneräisiä töitä lojuu joka puolella, ja keriä pyörii lattialla. Mies väittää, että niihin kompastuu, mutta en oikein usko. Enhän minäkään kompastu!