Olen pusannut töissä niin monien asioitten kimpussa, että olen jo ihan sekaisin yksityiskohdissa. Onneksi ajatukset saa järjestykseen käsitöitten parissa. Sain kaarrokepaidan valmiiksi, enkä taida nyt aloittaa uutta neuletta ihan heti. Yritän edistää noita iänikuisia projekteja vaikka, jos neulomista kaipaan.

Suomussalmen liivissä ollaan voiton puolella, voisi sanoa. Tarvitaan enää yhden sauman ompelu -  eli vuorin kiinnitys päälliseen toisella kädentiellä - ja maljujen kiinnitys. Siinä kaikki. Täytyy myöntää, että välttelin liivin tekoa tietoisesti, koska pelotti se, että se piti sovittaa niin tarkkaan ja tehdä millilleen mittojen mukaan. En olisi uskonut, että tämä päivä koittaa! En välttämättä halua uudistaa tuota kokemusta, vaikka jälkikäteen ajatellen ei se kuitenkaan mahdotonta ollut. Edes tykkimyssy ei arveluta niin paljon kuin tuo liivi aikanaan.

Uudessa puvussa ei ole mitään vastaavaa. Kostuli on väljä vaate, samoin viitta. siinä on sitten ihan toisenlaiset haasteet, ja ne ovat kirjailussa. Minulle on vasta selvinnyt kaikessa laajuudessaan, mihin olen ryhtynyt. Uudenkirkon puvusta puhuttaessa olen kuullut käytettävän ilmaisuja "kaikkein vaikein kansallispuku" ja "kirjonta vaatii erityistä taitoa". Että hurraa. Mutta kuten äitini sanoi, olenpahan pois muusta pahanteosta.

Olen tähän mennessä käyttänyt rekkopaitaan aikaa arviolta yhden työpäivän verran, ja osat on lähes leikattu ja ommeltu keski- ym. merkit harsinlangalla. Ennakkotyötä se vaatii valtavan paljon. Kaavat nimittäin on piirretty vain A4:lle ja merkitty osa mitoista, mutta ei kaikkia. Ensin pitää siis etsiä tietoja eri sivuilta (tekstistä ja piirroksista), laskea mittoja  ja merkitä ne muistiin, sitten - kun on muodostanut jonkinlaisen käsityksen asiasta - leikata kappaleet ja ommella runsaasti merkkilankoja. Sitten voi aloittaa varsinaisen työn. Ehkä pääsen siihen pian käsiksi.

Työ alkaa vetopoimutuksella, joka oli painajainen ensimäisessä puvussa, mutta tein äskettäin pienen koekappaleen, eikä se enää tuntunutkaan niin pahalta. Ehkä olen oppinut jotain viimeisen vuoden aikana. Ottaen huomioon sen, etten ollut käytännössä ommellut mitään käsin ennen tuota Suomussalmen pukua ja nyt se on melkein valmis, niin onhan se kyllä ihan toivottavaa kehitystä. Ei sitä työn aikana huomannut, koska materiaalit ja tekniikat vaihtuivat koko ajan, mutta näin kun aloittaa uudelleen sitä ensimmäistä työtä eli paitaa, niin huomaa muutoksen.