Sain palmikkotakiini valmiiksi. Harmi vaan, että on kovin lämmintä, joten sitä ei voi vielä käyttää. Päätin, että en nyt aloita vähään aikaan uutta neuletta, että saisi edistettyä muita töitä. Keskeneräisiä riittää! Monta neuletyötä marinoituu kaapissa, yksi jouluinen ristipistotyö (toissa jouluksi piti valmistua...) ja sitten tietenkin nypläystöitä.

Aion nyt keskittyä kahteen työhön: kansallispuvun paidan rekon kirjontaan ja kansallispuvun essun helmanyytinkiin. Nyytinki on kerännyt pölykerroksen olohuoneen nurkassa odotellessaan ja rekko ei ole päässyt edes alkuun. Mietin tässä, että mikä niissä kahdessa niin kovin vastustaa. Nyytingin kanssa on ehkä se ongelma, että kun pitsiä nyplätessä käytetään neuloja, niin nyytinki tehdään vapaasti, ja kiristykset jäävät silloin helpommin epätasaiseksi. Toisaalta, ei ole myöskään samalla tavalla mynsteriä alla, vaan pitää lukea vain ohjetta, ja se ei ole aina kovin helppoa.  Onhan tuollainen loimilankanyytinki kovin erilainen kuin pitsi. Tekniikkakin on aika erilainen, enkä osaa sitä vielä oikein hyvin.

Rekon kirjonta on taas ihan uudenlainen haaste. En ole tehnyt virvittäin kirjontaa ennen, vaikkakaan se ei mikään vaikea tekniikka olekaan. Mutta alkuun pääseminen on yllättävän hankalaa. Luulen, että sitten kun kuvio alkaa hahmottua, työ helpottuu, mutta ensimmäisen ja toisen langan kanssa olen nyt taistellut. Kahden langan yli, yhden ali, kolmen yli, kahden ali jne. Työ on pientä piperrystä, 20 lankaa sentillä on tuossa pohjassa. Osa kirjonnasta tulee sileälle kankaalle ja osa vetopoimutukselle.

Luulen, että keksin nyt, miten alkuun pääsy helpottuu: teen muutamaa lankaa yhtäaikaa rinnakkain. Silloin kuvio on tukena ja on helpompi kohdistaa. Katsotaan, kuinka käy!