Eipä ole puuhanurkassa paljoa tapahtunut. Tulimme juuri kahden viikon reissulta Costa del solilta, jonne lähtiessä sain kyllä valmiiksi Julitan neulepuseron. Käsitöitä en tehnyt matkalla, lähinnä vain lueskeltiin kirjoja, käveltiin tuntikaupalla päivässä, syötiin, löhöttiin rannalla ja noustiin ja laskeuduttiin loputtomasti portaita. Ja pikkulikan toiveesta koluttiin hirveä määrä krääsäkauppoja.

Iho on kuin pakanamaan kartta, osittain lähes musta ja osittain valkoinen ja loput siltä väliltä. Kun ei ole kovin innostunut itsensä grillaamisesta, semmoinen on lopputulos. Mutta ihanaa oli. Ainoa miinus tulee siitä, että minua söivät jotkut ötökät, joita en nähnyt enkä kuullut, ainoastaan paukamia ilmaantui joka puolelle. Farmaciaan tein useita visiittejä ja sain uusia voiteita ja pillereitä, mutta mikään ei auttanut. Nyt ovat sitten jalat turvonneet palloiksi.

Espanjalaiseen ruokaan rakastuttiin ihan totaalisesti! Gazpachoa on kulutettu litrakaupalla (sitä saa supermarketista litran purkeissa, suosittelen), gambaksia syötiin monet kerrat ja vanha tuttu tortilla española oli mielettömän hyvää.  Uusi tuttavuus, ajo blanco (kylmä manteli-valkosipulikeitto), pääsi  suosikkilistalle heti, kuten eräs ihana tapa, eräänlainen munakokkeli kasviksilla ja kinkulla. Chocolate con churro aamiaisena nousi koko perheen suosikiksi. Ja ne makkarat! Voi, kun Suomestakin saisi sellaisia ihania raakamakkaroita samaan tapaan!

Mitä opimme seuraavaa matkaa varten? Ensinnäkin: edes turistikohteissa ei parhaissa paikoissa puhuta englantia, eli tarkoittaa tässä yhteydessä paikallisten suosimia ravintoloita, taperioita ym. Niissä on paras ruoka, ne ovat huomaamattomia ja pieniä eikä niissä ole sisäänheittäjiä. Aukioloajat saattavat olla omituisia. Kannattaa kävellä siestan aikaan ja iltaisin ympäriinsä, ja seurata, missä paikalliset silloin ovat. Sanakirja olisi hyvä olla olemassa, ellei puhu espanjaa. Muuten menusta ei saa juuri selvää, sillä siellä tarjoillaan niin monenlaisia mereneläviä.

Costa del solilla kannattaa liikkua paikallisjunalla (renfe), sillä se on halpa ja nopea tapa matkustaa. Suomalaista aamiaista kaivatessaan voi mennä Los Bolichesiin ja heti aseman portaitten alapäässä sijaitsevaan Thelman pullapuotiin, ja mikäli luettava on loppu, suht lähellä sijaitsevaan Hemingway bookshopiin, josta saa suomenkielisiä kirjoja.

Lapsilla on hauskaa Aqua parkissa, aikuisilla ei niinkään. Hinnat ovat järkyttävät, ja kaikki maksaa erikseen. Totaalinen rahastuspaikka, en suosittele kenellekään. Fuengirolan eläintarha sen sijaan oli todella hieno. Eläimiä pääsee lähelle ja niillä on kuitenkin hyvät oltavat, mahdollisimman luonnonmukaiset. Esimerkiksi urosgorilla on komea näky puolen metrin päästä katsottuna. Muut nähtävyydet jätettiin suosiolla toiseen kertaan.

Kotiin tuotiin mukana edullista serranoa, andalucialaisia papuja, chorizoa, oliiveja, paahdettuja manteleita ja  juustoa. Ja ruuanlaittoa varten Manzanilla-viiniä. Paellapannunkin ostin, jos vaikka innostuisi sitä joskus tekemään. Toki sen voi tehdä muullakin paistinpannulla, mutta kun edullisen löysin, niin ostin pois.

Ihan hyvä kokemus, ja opettavainenkin monessa suhteessa.