Olen nyt ommellut YHDEN kerran tuon kanttinauhan tykkimyssyn ympäri. En tiedä, mikä tekniikassani on vikana, mutta jotenkin tuntuu, että koppa on kovin pieni ja täynnä nuppineuloja, jotka putoilevat koko ajan. Kädet hikoavat, kun hermostun, ja käyrä neula lipsahtelee kädestä. Kaipa se on vain harjoituksen puutetta. Neulan saaminen kopan vuorin läpi on myös melko työlästä.

Ei siinä mitään, myssyhän on melko pieni tekele kumminkin, mutta jälki ei ole ihan sellaista kuin tahtoisin. En tiedä, sorrunko koskaan tekemään toista, mutta jos näin käy, olen varmaan oppinut sen verran, että se jo onnistuisi paljon paremmin. Voi olla, että tämä ensimmäinen on niin ryvettynyt jo sitten kun se on valmis, että on pakko aloittaa heti uusi :D Tunnen sympatiaa entisaikojen nuoria naisia kohtaan, jotka tuskailivat merkkuuliinojensa kanssa.

Tämä ensimmäinen kansallispuku on muutenkin opettanut paljon. Alkaen aivan alusta: tarvikkeitten hankinnassa tuli tehtyä aloittelijan virhe: ostin kaiken kerralla, kysymättä opettajalta mitään. Ostin täysin tarpeettomia tarvikkeita ja vääriä kankaita. Paita on nyt tehty merseroidusta puuvillasta (!), ja näyttää kamalalta minun silmääni. Joudun tekemään uuden paidan pellavasta. Ylimääräisiä nappeja ja lankoja on myöskin ompelukopassa. Olisin pärjännyt kahdella langalla, valkaisemattomalla paksummalla pellavalangalla ja puolivalkaistulla ohuemmalla. Sen sijaan minulla on kaiken maailman nimeilylankojakin  eri värisinä. No, jotkut muutkin sanovat samaa, että ensimmäiseen pukuun eivät ole täysin tyytyväisiä.