Sain kisatyöni valmiiksi lauantaina. Se on vielä huovuttamatta, enkä saa kuvaa. Tai saan kuvan kameraan, mutten koneelle. Olemme nimittäin perheen kanssa hiihtolomailemassa Levillä, enkä muistanut ottaa kameran ja tietokoneen välistä kaapelia mukaan. Saan purettua kuvat vasta sunnuntaina.

Loma on ollut ihana. Olen niin pitkään ollut stressaantunut ja odottanut irtiottoa, että tuntuu kyllä hyvältä. Tosin nyt olen stressannut sitä, että ei ole tullut oltua rinteessä. (Stressiä, kun ei lomaile kunnolla =D)  Toisaalta olen stressannut myös käsitöitten vuoksi koko talven. Aina on huono omatunto, kun ei nyplää, ompele tai neulo. Ja siitäkin on stressi, kun tulee luettua liian vähän. Vaadinkohan itseltäni vähän liikaa?

Olemme Petterin kanssa molemmat lykänneet rinteeseen menoa. Minulla edellisestä kerrasta oli 15 vuotta ja Petterillä 8 sekä muutama nilkkaleikkaus. Eilen aamulla oli pakkasta 28, joten saimme hyvän tekosyyn jättää myöhemmäksi koko homma, mutta tänään oli jo alle 10, eikä enää verukkeita keksitty. Viimeinen toivo hiipui, kun Petteri vastoin odotuksia sai kuin saikin monon jalkaansa.  Suorastaan pelotti ensimmäinen nousu ja jalat olivat maitohapoilla ennen hissiin pääsyä, mutta loppujen lopuksi kokemus oli mitä mainioin. Luultavasti huomenna mennään rinteeseen koko porukka.

Julita on ollut kaverinsa, Reetan, kanssa yksityisopetuksessa oppimassa laskettelua kolmena päivänä. Reetta oli laskenut ennenkin, joten auraaminen jo sujui mukavasti. Julitakin on oppinut auraamaan sekä etu- että takaperin, ja molemmat menivät jo tunturissa pitkin poikin opettajan kanssa, jopa punaista rinnettä. Siitä se lähtee!