Kun meillä on käynyt noita eläinvieraita. Oravia, siilejä ja lintuja. Tässä eräänä iltana oli jo pimeää ja terassin ovi auki. Alkoi kuulua sellaista mökää: tuh-tuh-tuh. Mentiin katsomaan, ja siellä oli iso siili ruokakipolla ja pienempi metrin päässä.  Se pieni piti tätä ääntä. Tuh-tuh-tuh. Pikkusiili yritti mennä lähemmäs möykäten koko ajan ja pääsi lähes kipolle, mutta ei uskaltanut haastaa ja palasi takaisin. Vasta kun se iso lähti pois, pääsi pieni syömään.

Seuraavana iltana, valoisan aikaan, seisottiin terassilla katsomassa yli lentävää kuumailmapalloa, ja alkoi kuulua rapinaa ja tuhinaa. Pikkusiili ilmiselvästi oli siirtynyt päivävuoroon ja tuli päättäväisesti portista. Lujaa kipitti ja jo pitkältä kuului tuh-tuh-tuh. Ilmeisesti se ajatteli, että siihen aikaan ei vielä iso mörrinkäinen ole paikalla, ja oikeaan osui. Sai pikkuinen kunnon pähkinäannoksen.

Tänä aamuna töihin lähtiessäni näin lähitiellä siilinraadon. Illalla ei tullut ketään.

Saimme tarpeeksemme tuolla tiellä 40 km/h alueella 70 km/h kaahaavista kusipäistä ja päätimme tehdä kaikkemme, että tielle saadaan hidasteet (ja poliisit tutkan kanssa).

Tämä oli vain korsi, joka katkaisi kamelin selän. On tässä lapsen koulumatkankin vuoksi pelätty, vaikka lapsi kiertääkin sieltä, missä on korokkeet ja liikennevalot.