Olen sitten kutonut ensimmäisen kangaspätkäni. Otin lomaa töistä ihan sitä varten. Pellavaloimi oli valmiina puissa kun aamulla menin kudonta-asemalle, sillä sen olin tilannut etukäteen. Opettaja (kurssikaveri kansallispukukurssilta) opasti alkuun, puolattiin parille puolalle rohdinta ja aloin kutoa. Aika lujaa sai lyödä, että sai 7 lankaa mahtumaan senttimetrille. Kangashan tulee Uudenkirkon kansallispuvun esiliinaan, joten minulla oli kudontaohje, jossa tuo tiheys on määritelty. Ensin teen kylläkin harjoitusmielessä kylpypyyhkeen, että esiliinakankaasta tulisi edes kutakuinkin kelvollinen.

Kyllähän se kutominen sitten ihan hyvin sujui, kun pääsi rytmiin. Reunoista ei kyllä kauniit alkuun tullut, mutta koko ajan ne suoristuivat. Ensimmäisen päivän saldo oli 117 cm. n. 70 cm leveää kangasta. Onneksi sidos on palttinaa, jossa ei tarvita kuin kahta polkusta.  Fyysisesti päivä oli rankka näin toimistotyöntekijälle. Kädet suorastaan tärisevät väsymyksestä ja asento kävi selän päälle, sen huomasi kun lähti liikkeelle. Kutoessa sattui kämmeniin ja nilkkoihin. Kaipa siihen kroppa tottuisi, jos kutoisi enemmän.

 Meinasin taas kasata itselleni vähän liikaa paineita, sillä kun näin loimet torkkuhuopaa varten, aloin jo miettiä, että saisinko tehtyä sellaisenkin vielä tällä viikolla. Tulin kumminkin (ainakin toistaiseksi) järkiini ja päätin siirtää huopaprojektin myöhemmäksi. On nimittäin tykkimyssyn kirjonta vielä kesken ja seuraavan pitsin mynsteri pistelemättä. Ja tuohon esiliinan helmaankin on tulossa se loimilankanyytinki...