Ei tule koiraa meidän perheeseen. Julita  on nimittäin allerginen kissalle, koiralle ja hevoselle. Lehmälle ei olisi, mutta se ei oikein rivitalopihaan sovi. Tänään on tätä asiaa lapsiparka itkenyt lohduttomasti, ja sanoi, ettei elämässä enää koskaan ole mitään kivaa. Tippa silmässä itsekin soitin kasvattajalle ja kerroin uutisen.  Onneksi saatiin lohtukoira lainaan, nimittäin naapurin Arttu-corgi. Ystävällinen omistaja, Katja, sanoi vain, että "palauttakaa, kun ette tarvitse". Tuolla ne peuhaavat pihalla ja nauru raikaa, joten ehkä sitä kivaa on kuitenkin välillä...


Kävin Kanneltalossa eilen kansallispukukurssilla kertajäsenenä, että saisin rekkopaidan alkuun. Pähkäiltiin varmaan tunti opettajan kanssa sitä rekon kirjontamallia, ennen kuin saatiin edes jonkunlainen tolkku asiaan. Ei ole helppoa, nimittäin  osa kirjailusta tulee vetopoimutuksen harjoille ja osa sileälle kankaalle, vieläpä kahdelle erilaiselle kankaalle. Pitää käydä vielä ensi viikolla kurssin viimeisenä päivänä leikkaamassa kangas ja laittaa vetopoimutus alkuun. Tykkimyssyn kirjailua voin myös tehdä kesällä, vaikka vähän pelottaakin silkille kirjoa. Täytynee tehdä koekappale kuten siitä rekkokirjonnastakin.