Sitä rekonpohjakangasta odotellessa olen edistänyt hihoja. Olkapäälle tulee edellisestä paidasta poiketen laskostus, eli 19 laskosta taaksepäin avautuen. Laskostukseen on ommeltu kiinnityspistot.



Ranteeseen taas tulee vetopoimutus; pistot ovat 2,5 mm mittaisia, eli sentille tulee kaksi poimuharjaa. Vetopoimulankoja ommellaan kolme vierekkäin, n. 3 mm välein, kuvassa vetopoimutus on tiukasti suppuun vedettynä kuivumassa.



Kun ranneke ommellaan paikalleen, poimutus levitetään oikeaan leveyteensä ja rannekkeen oikea puoli aivitaan kiinni. Kaksi vetopoimulankaa jää näkyviin ja yksi piiloon rannekkeen alle.



Ja sitten tuli se kauan odotettu rekonpohjakangas! Sitä minä nyt olen ihaillut ja  mittaillut. Yritän saada selvää kirjontamallista ja miten se tähän oikein istuu. En ole koskaan tehnyt virvittäin kirjontaa, ja tässä kirjonta tulee vielä osittain vetopoimuharjoille, osittain rekkokankaalle ja osittain ihan erilaiselle paitakankaalle. Vetopoimutuksen tiheyskin vaihtelee. Mutta tämä on se suuri haaste, jota olen pitkään odottanut ja jolle varaan paljon aikaa! (Varautukaa, että tulee myös paljon ärräpäitä.) Katsokaa noita ihanan tasaisia vetopoimulankoja!



Ollessani viime keskiviikkona keskustassa viettämässä lomapäivää onnistuin löytämään tykkimyssyn pukemiseksi tarvittavat vermeetkin: valkit ja muut tukan täytteet. Ne, kuten se styroksipääkin löytyivät Dimorasta. Se on kyllä tukkatarvikkeitten aarreaitta! Ennakoin myös tämän uuden puvun hunnun pukemista, ja hankin drapeerausmaton, joka puolestaan löytyi Hobby Pointista. Drapeerausmatto on tarkoitettu nukkekodin verhojen drapeeraukseen, mutta kuulemma sitä voi käyttää kansallispuvun huntuunkin. Itse hunnusta ei ole vielä edes suunnitelmia.